9/11 ei muuttanut maailmaa – se oli jo vuosikymmenten konfliktin tiellä

9/11 ei muuttanut maailmaa – se oli jo vuosikymmenten konfliktin tiellä

syyskuun 11. päivän iskut New Yorkissa ja Washingtonissa olivat vaikutuksiltaan rankkoja. World Trade Centerin kaksoistornit kutistuivat vajaassa kolmessa tunnissa vääntyneestä metallista ja kivimurskasta muodostuneeksi vuoreksi, jossa kuoli yli 2 700 ihmistä, kun taas Pentagonissa kuoli satoja muita. Kaikki kolme tuhoutuivat, kun pelkillä pakettiveitsillä aseistautuneet miehet kaappasivat polttoainetta täynnä olleen matkustajakoneen.

Amerikka oli hyökkäyksen kohteena. Se tuli pian sen jälkeen, kun George W. Bush oli muodostanut uuden hallintonsa erittäin vaikutusvaltaisten uuskonservatiivien ja vakuuttavien realistien kanssa Pentagonissa ja ulkoministeriössä sekä itse Valkoisessa talossa. Kaikki olivat päättäneet nähdä vision ”uudesta amerikkalaisesta vuosisadasta” toteutuvan – uusliberalistisen vapaan markkinamaailman, jonka juuret ovat Yhdysvaltain kokemuksissa ja jota ohjaa sen kylmän sodan jälkeinen kehitys maailman ainoana taloudellisena ja sotilaallisena suurvaltana.

tuolloin kommentaattorit vertasivat hyökkäystä Pearl Harboriin, mutta 9/11: n vaikutus oli paljon suurempi. Pearl Harbor oli ollut Yhdysvaltain kanssa jo valmiiksi suurissa jännitteissä olevan valtion laivasto-osaston hyökkäys. Se vastusti sotilastukikohtaa ennen televisiota ja oli kaukana Manner-Yhdysvalloista. 9/11-isku oli paljon suurempi shokki, ja jos sota Japania vastaan oli seurausta Pearl Harborista, niin 9/11-iskujen jälkeen syttyisi sota, vaikka tekijät ja niiden takana olevat tuskin tuntisivat yhdysvaltalaista yleisöä.

näkemys uudesta amerikkalaisesta vuosisadasta oli turvattava, ja asevoima oli tapa toteuttaa se, aluksi al-Qaidaa ja Talibania vastaan Afganistanissa.

muutamat ihmiset väittivät tuolloin sotaa vastaan, koska he näkivät sen ansana, jolla Yhdysvallat houkuteltiin Afganistanin miehitykseen sen sijaan, että 9/11-iskuja pidettäisiin kauhistuttavana joukkorikollisuutena, mutta heidän äänellään ei ollut merkitystä.

ensimmäinen ”terrorismin vastainen sota” -al – Qaidaa ja Talebania vastaan-alkoi kuukaudessa, kesti vain kaksi kuukautta ja vaikutti välittömältä menestykseltä. Sitä seurasi Bushin Unionin tila-puhe tammikuussa 2002, jossa hän julisti laajennetun sodan Bushin mainitsemaa roistovaltioiden ”pahan akselia” vastaan, jonka tarkoituksena on tukea terrorismia ja kehittää joukkotuhoaseita.

Irak oli etusijalla, kehikossa Iran ja Pohjois-Korea. Irakin sota alkoi maaliskuussa 2003 ja oli ilmeisesti ohi Toukokuun 1.päivään mennessä, kun Bush piti ”mission accomplished” – puheensa USS Abraham Lincolnin ohjaamosta.

se oli koko Yhdysvaltain johtaman ”terrorismin vastaisen sodan” kohokohta. Afganistan oli ensimmäinen katastrofi, kun Taleban muutti takaisin maaseudulle kahden tai kolmen vuoden kuluessa ja jatkoi taistelua Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia vastaan 20 vuoden ajan ennen kuin otti vallan takaisin viime kuussa.

Irakissa, vaikka kapinalliset näyttäytyivät lyötyinä vuoteen 2009 mennessä ja Yhdysvallat saattoi vetää joukkonsa pois kaksi vuotta myöhemmin, islamilainen valtio (IS) nousi Feeniksin kaltaisena tuhkasta. Tämä johti kolmanteen konfliktiin, Yhdysvaltojen, Britannian, Ranskan ja muiden käymään intensiiviseen 2014-18 Pohjois-Irakissa ja Syyriassa käytyyn ilmasotaan, jossa kuoli kymmeniätuhansia IS: n kannattajia ja useita tuhansia siviilejä.

senkin jälkeen, kun sen kalifaatti luhistui Irakissa ja Syyriassa, se nousi jälleen kuin kuuluisa feeniks, levittäen vaikutusvaltaansa aina Saharan Saheliin, Mosambikiin, Kongon demokraattiseen tasavaltaan, Bangladeshiin, Etelä-Thaimaahan, Filippiineille, takaisin Irakiin ja Syyriaan ja vielä Afganistaniin asti. Levittäytymistä Saheliin auttoi Libyan turvallisuuden romahtaminen, sillä vuoden 2011 NATO-johtoinen interventio oli neljäs lännen epäonnistuneista sodista hädin tuskin 20 vuoteen.

näiden katkerien epäonnistumisten edessä meillä on kaksi toisiinsa liittyvää kysymystä: oliko 9/11 uuden maailman epäjärjestyksen vuosikymmenten alku? Miten jatkamme tästä?

9/11 asiayhteydessä

on luonnollista nähdä 9/11: n yksittäinen tapahtuma kääntävän perinteiset sotilasasennot päälaelleen, mutta se on harhaanjohtavaa. Muutoksia oli jo tapahtumassa, sillä kaksi hyvin erilaista tapahtumaa helmikuussa 1993, kahdeksan vuotta ennen iskuja, olivat osoittaneet liiankin hyvin.

ensin Yhdysvaltain tuleva presidentti Bill Clinton oli nimittänyt James Woolseyn CIA: n uudeksi johtajaksi. Kun häneltä kysyttiin senaatin vahvistuksen kuulemistilaisuudessa, miten hän luonnehtisi kylmän sodan loppua, hän vastasi, että Yhdysvallat oli surmannut Lohikäärmeen (Neuvostoliiton), mutta kohtasi nyt myrkkykäärmeitä täynnä olevan viidakon.

1990-luvulla ja hyvin pitkälti Woolseyn lausahduksen mukaisesti Yhdysvaltain armeija siirtyi kylmän sodan asetelmasta valmistautumaan pieniin sotiin kaukaisissa paikoissa. Enemmän painotettiin pitkän kantaman ilmaiskujärjestelmiä, amfibiojoukkoja, lentotukialusryhmiä ja erikoisjoukkoja. Kun Bush valittiin virkaansa marraskuussa 2000, Yhdysvallat oli huomattavasti valmiimpi viidakon kesyttämiseen.

toiseksi Yhdysvaltain armeija ja useimmat analyytikot ympäri maailmaa eivät huomanneet uuden ilmiön merkitystä, heikkojen nopeasti paranevaa kykyä tarttua aseisiin vahvoja vastaan. Merkit olivat kuitenkin jo olemassa. Helmikuun 26.päivänä 1993, vähän sen jälkeen kun Woolsey oli puhunut viidakosta, joka oli täynnä käärmeitä, islamistinen puolisotilaallinen ryhmä yritti tuhota World Trade Centerin valtavalla kuorma-autopommilla, joka oli sijoitettu pohjoistornin maanalaiseen pysäköintialueeseen. Suunnitelma oli romahduttaa se viereisen Vista-Hotellin ja Etelätornin ylle, tuhoten koko kompleksin ja tappaen yli 30 000 ihmistä.

hyökkäys epäonnistui-joskin kuusi ihmistä kuoli-ja iskun merkitys jäi suurelta osin huomaamatta, vaikka 1990-luvulla oli monia muitakin heikkouden merkkejä. Joulukuussa 1994 Algerialainen puolisotilaallinen ryhmä yritti iskeä Airbus-matkustajakoneen Pariisissa, minkä Ranskan erikoisjoukot estivät tankkaustauolla Marseillessa. Kuukautta myöhemmin Sri Lankan keskuspankin LTTE: n pommi-isku Colombossa tuhosi suuren osan Colombon keskeisestä liikealueesta surmaten yli 80 ja haavoittaen yli 1 400 ihmistä.

vuosikymmen ennen ensimmäisiä World Trade Centerin iskuja 241 merijalkaväen sotilasta oli saanut surmansa Beirutin pommituksessa (lisäksi 58 ranskalaista laskuvarjojääkäriä sai surmansa toisessa pommissa parakissaan) ja vuosina 1993-2001 Lähi-idässä ja Itä-Afrikassa tehtiin iskuja, kuten Khobar Towersin pommi Saudi-Arabiassa, USS Colen hyökkäys Adenin satamassa ja Yhdysvaltain diplomaattisten edustustojen pommitukset Tansaniassa ja Keniassa.

9/11-iskut eivät muuttaneet maailmaa. Ne olivat lisäaskelia hyvin viitoitetulla tiellä, joka johti kaksi vuosikymmentä kestäneeseen konfliktiin, neljään epäonnistuneeseen sotaan eikä selvää loppua ollut näköpiirissä.

mitä nyt?

tuossa pitkässä tiessä on kuitenkin alusta asti ollut yksi perusvirhe. Jos haluamme ymmärtää laajempia maailmanlaajuisia turvattomuuden suuntauksia, meidän on tunnustettava, että kaikissa 9/11-vuosipäivää koskevissa analyyseissä on usko siihen, että suurin turvallisuushuolenaihe on oltava islamin äärimmäisessä versiossa. Se voi vaikuttaa järkevältä virheeltä, kun otetaan huomioon sotien vaikutus, mutta se ei silti mene perille. Terrorismin vastainen sota nähdään paremmin yhtenä osana maailmanlaajuista suuntausta, joka ylittää selvästi yhden ainoan uskonnollisen perinteen – hitaana mutta vakaana siirtymisenä kohti kapinoita marginaalista.

kirjoittaessani Kirjaani, losing Control, 1990-luvun lopulla-pari vuotta ennen 9/11-sanoin sen näin:

on odotettavissa, että syntyy uusia yhteiskunnallisia liikkeitä, jotka ovat luonteeltaan lähinnä eliitin vastaisia ja jotka saavat tukensa ihmisistä, erityisesti miehistä, marginaalissa. Eri yhteyksissä ja olosuhteissa niiden juuret voivat olla poliittisissa ideologioissa, uskonnollisissa käsityksissä, etnisissä, nationalistisissa tai kulttuurisissa identiteeteissä tai useiden näiden monimutkaisessa yhdistelmässä.

ne saattavat keskittyä yksilöihin tai ryhmiin, mutta yleisin piirre on olemassa olevien valtakeskusten vastustaminen … voidaan sanoa, että nykyisissä suuntauksissa eliitin vastainen toiminta tulee olemaan seuraavien 30 vuoden ydinpiirre-ei niinkään kulttuurien yhteentörmäys, pikemminkin kapinoiden aikakausi.

tämä johtui näkemyksestä, jonka mukaan maailmantalouden turvattomuuden ensisijaisia tekijöitä olivat lisääntyvä sosioekonominen kahtiajako ja kasvun ympäristörajoitukset yhdistettynä turvallisuusstrategiaan, joka perustuu vallitsevan tilanteen säilyttämiseen. Woolseyn ” jungle full of snakes ”voitaisiin nähdä tämän seurauksena, mutta käytettävissä olisi sotilaallisia vastauksia, joilla ongelmat saataisiin kuriin – ”liddismi” lyhyesti sanottuna.

yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin sosioekonomiset jakaumat ovat pahentuneet, varallisuuden keskittyminen on saavuttanut tason, jota voidaan parhaiten kuvata hävyttömäksi, ja se on jopa lisääntynyt dramaattisesti COVID-19-pandemian aikana, mikä itsessään johti elintarvikepulaan ja lisääntyneeseen köyhyyteen.

samaan aikaan ilmastonmuutos on nyt keskuudessamme, kiihtyy kohti ilmaston luhistumista, jolla on jälleen kerran suurin vaikutus syrjäytyneisiin yhteiskuntiin. Siksi on järkevää nähdä 9/11-terrori-iskut ensisijaisesti varhaisena ja valitettavana ilmentymänä siitä, että heikot ryhtyvät aseisiin vahvoja vastaan, ja että sotilaallinen vastaus nykyisessä globaalissa turvallisuusympäristössä on valitettavan väärä.

ainakin on kiireesti mietittävä uudelleen, mitä turvallisuudella tarkoitetaan, ja aika käy vähiin.