עֵזֶר כְּנֶגְדּוֹ (Ezer Kenegdo) Genesis 2:18
Tietosuoja & Evästeet
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Lue lisää, mukaan lukien evästeiden hallinta.
uskon lujasti siihen erotteluun, jonka Krister Stendahl teki kuuluisassa artikkelissaan The Interpreter ’ s Dictionary of the Bible välillä ”mitä teksti tarkoitti” ja ”mitä teksti tarkoittaa”. Stendahlin mukaan raamatullisen teologian on ensin käsiteltävä sitä, mitä teksti tarkoitti alkuperäisessä historiallisessa ja kirjallisessa kontekstissaan, ennen kuin siirrytään siihen, mitä teksti voisi merkitä meille nykyään. Stendahlin tämän periaatteen muotoilu on monella tasolla ongelmallista, mutta uskon vakaasti, että tämä ero on sekä pätevä että välttämätön raamatulliselle teologialle.
se, ettei tätä eroa ole noudatettu ja että nykyajan teologiset huolenaiheet eivät saa hallita tekstin lukemista, on monien Räikeimpien Raamatun väärintulkintojen ydin sekä tieteellisellä että yleisellä tasolla. Näin on erityisesti silloin, kun on kyse sellaisista kuumista asioista kuin homoseksuaalisesta käytännöstä ja sukupuolten tasa-arvosta. Tässä viestissä haluaisin keskittyä hyvin yleiseen (mis)tulkintaan heprealaisesta lauseesta עֵזֶרווֹ (ezer kenegdo) 1.Mooseksen kirjan 2:18: ssa. Tämän postauksen tarkoituksena ei ole arvioida tätä tekstiä teologisesta, moraalisesta tai sosiologisesta näkökulmasta tai puolustaa tiettyä kantaa sukupuolirooleista perheessä, kirkossa tai yhteiskunnassa. Tarkoitukseni on vain osoittaa, miten tämä lause on yleisesti ymmärretty väärin, sekä kansan että tieteen tasolla.
argumentti
argumentti menee näin. Sanaרר (ezer) ensimmäisessä Mooseksen kirjassa 2.:18, joka yleensä käännetään ”auttajaksi”, on virheellisesti ymmärretty tarkoittavan ajatusta alistamisesta tai alemmuudesta. Kuitenkin, kun katsot sanaaרר (ezer) heprealaisessa Raamatussa, sitä ei koskaan käytetä alistetusta – vain ylemmästä tai tasa-arvoisesta. Itse asiassa, lukuun ottamatta muutamia tapauksia, sanaa käytetään aina Jumalasta hänen roolissaan pelastajana, pelastajana tai suojelijana (esim.ENT. 18: 14; 5.Moos. 33:7). Joten sen sijaan, että viestittäisiin ajatuksesta alistamisesta tai alemmuudesta, se merkitsee itse asiassa ajatusta pelastamisesta tai suojelemisesta. Johtopäätös, siis, on, että Genesis 2:18, Eeva toimii jotenkin Aadamin pelastajana, pelastajana tai suojelijana – millä tahansa seurauksilla, joita tämä voisi ehdottaa miehen ja naisen suhteesta ja sukupuolirooleista.
vastaus
on tärkeää huomata, että tämän kannan puolesta puhuvat ovat oikeassa todetessaan, että sanaרר (ezer) ei merkitse alistamisen ajatusta – ainakaan sellaisenaan. Itse asiassaרר (ezer) ei itsessään kerro mitään henkilön paremmuudesta, alemmuudesta tai tasa-arvosta. Kun sanaa käytetään henkilöstä – sitä voidaan käyttää myös yksinkertaisesti tarkoittamaan ”apua”, ”apua” tai ”apua” abstraktimmassa merkityksessä (esim.Ps. 121: 1-2) – se tarkoittaa yksinkertaisesti ”henkilöä, joka tekee toisen ihmisen helpommaksi tehdä jotakin auttamalla häntä”.
tämän kannan kanssa on kuitenkin useita ongelmia. Ensiksikään sana auttaja ei itsessään tarkoita ”pelastajaa”, ”pelastajaa”, ”suojelijaa” jne. Pelastaminen, pelastaminen ja suojeleminen on joskus seurausta siitä, että ihminen auttaa toista tietyissä yhteyksissä, mutta näitä ajatuksia ei viestitä itse sana vaan asiayhteydet, joissa sana esiintyy. Ajatuksia pelastamisesta, pelastamisesta tai suojelemisesta ei voi siirtää muihin yhteyksiin, joissa käytetään sanaaרר (ezer), jos nämä ajatukset eivät ole asiayhteydessä. Hyvä esimerkki on Hesekielin 12:14, jossaרר (Eser) viittaa Babylonian kuninkaan Apulaisiin. Nämä avustajat epäilemättä helpottavat kuninkaan tehtävien suorittamista, mutta heitä ei voida missään tapauksessa pitää hänen pelastajanaan, pelastajanaan tai suojelijanaan – ainakaan tässä yhteydessä. Mooseksen kirjan 2:18: ssa Eeva määritellään Aadamin pelastajaksi, pelastajaksi tai suojelijaksi vain siksi, että käytetään sanaaרר (ezer).
toiseksi on lainvastaista sanoa, että Eeva ei ole Aadamin alainen Mooseksen kirjan 2: 18: ssa vain siksi, että sanaaרר (ezer) käytetään vain ylemmistä tai tasavertaisista. Sen lisäksi, ettäרר (ezer) viittaa alaisiin Hesekielin 12:14: ssä, ne, joilla on tämä asema, eivät ota huomioon verbiä עָזַר (Azar) ja substantiiviaררָה (ezrah), jotka molemmat tulevat samasta juuresta kuinרר (ezer) ja joilla on identtiset semanttiset alueet. Molemmissa tapauksissa on runsaasti esimerkkejä, joissa auttaja on alainen. Hyvä esimerkki on Tuomarien kirja 5: 23, jossa enkelisanansaattaja kurittaa Merozin sotureita siitä, etteivät he tulleet auttamaan JHWH: ta taistelussa. Kuten aiemmin totesin ,רר (ezer) ei sano mitään itsestään henkilön paremmuudesta, alemmuudesta tai tasa – arvosta-tämä voidaan määrittää vain asiayhteyden perusteella.
mitä sitten voidaan sanoa auttajan ja autettavan suhteesta? Jokaisessa tapauksessa-olipa kyseessäרר (ezer) ,רר (Azar) taiררהה (ezrah) – autettava henkilö esitetään ensisijaisena henkilönä, jonka edut ovat vaakalaudalla tehtävän onnistuneessa suorittamisessa. Annan muutaman esimerkin. 1) Joosuassa 1:14 ruubenilaisten, Gadilaisten ja puolen Manassea käsketään auttaa veljiänsä valloittamaan Jordanin itäpuolella oleva maa. Tärkeimmät ihmiset, joiden edut ovat vaakalaudalla, ovat muut heimot, koska heidän perintönsä on vielä voitettava. Ruubenilaiset, Gadilaiset ja puolet Manassesta auttavat tämän tehtävän suorittamisessa. Mooseksen kirjan 33: 29: ssä Jumalaa sanotaan Israelin auttajaksi, koska Israel esitetään ensisijaisena persoonana, jonka edut ovat vaakalaudalla vihollistensa kukistamisessa. 3) Tuomareissa 5:23, Meroz on kirottu, koska he eivät tulleet YHWH: n avuksi. Tässä tapauksessa YHWH: ta pidetään ensisijaisena henkilönä, jonka edut ovat vaakalaudalla taistelussa.
Tästä seuraa siis, että henkilö, jonka ensisijaiset edut ovat vaakalaudalla Mooseksen kirjan 2:18,20: ssä, on Aadam. Hän on ensisijainen henkilö, jonka tehtävänä on työskennellä ja hoitaa puutarhaa (2:15). Eeva esitetään henkilönä, joka auttaa Aadamia tässä tarkoituksessa.
johtopäätös
aina kun tämänkaltaisia asioita pohditaan, on tärkeää pitää stendahlin ero mielessä. Ei voi olla miettimättä, onko tässä kritisoidun tulkinnan taustalla aikalaisteologisia huolenaiheita vai ei. Vielä hyödyllisempää on pohtia, ovatko nykyiset teologiset huolenaiheet estäneet niitä, jotka ovat tätä mieltä, tarkastelemasta todisteita oikeudenmukaisesti. Se, mitä tämä teksti ”tarkoittaa” tänään – toisin sanoen se, miten arvioimme tätä tekstiä ja/tai sovellamme sitä tänään – on paljon monimutkaisempi kysymys. Mutta ennen kuin voimme arvioida tekstiä tai löytää jonkinlaista nykyhetken merkitystä, meidän on tehtävä kova työ selvittääksemme, mitä tämä teksti ”tarkoitti” alkuperäisessä historiallisessa ja kirjallisessa kontekstissaan.
Mark Steven Francois
